Ruoka- ja pyorapuheita

Tammoistahan tama arki on nyt tupannut olemaan: kaveleskelya ja ihmettelemista pitkin Niigataa, ruokakauppoja ja ruuanlaittoa.　Elintarvikkeet lahimarketissamme ovat ehka hitusen kalliimpia kuin Suomessa. Erityisesti leipa on hinnakasta, samoin juustot ja muut maitotuotteet. Kasviksia ei myyda kiloittain, vaan kappaleittain, ja mika on kotona halpaa, on taalla kallista. Liha ja kala on suurinpiirtein saman hintaista kuin Suomessa, mutta tofu ihan naurettavan edullista. Tofulaatuja on kymmenia, ja aika hyvaa sapuskaa sainkin aikaiseksi toissapaivana.

Niigata on nainkin isoksi paikaksi aika kompaktin kokoinen, kaikki on kavelymatkan paassa. Jospa viikonloppuna tehtaisiin kuitenkin retki merenrannalle, venesatamaan tai muuhun mukavaan nahtavyyteen. Lahistoltamme pitaisi loytya kaupungin kunnostamia kaytettyja polkupyoria vuokrattavaksi edulliseen hintaan, mutta en ole viela loytanyt niita.

Polkupyora nayttaa olevan erittain suosittu kulkuvaline taalla. Toisin kuin Tampereella, taalla kapeallakin kevyenliikenteenvaylalla on merkityt pyorailykaistat. Olen ymmartanyt, etta pyoraily on muutenkin sallittua kaikkialla, missa sita ei ole erikseen liikennemerkilla kielletty. Ympari kaupunkia on isoja pyoraparkkeja, ja korttelipoliisit valvovat pysakointia tarkasti. Vaarin pysakoityyn pyoraan ilmestyy lappu, lieko sakko? Kaikissa pyorissa nayttaa myos olevan vihrea tarra, ehkapa jonkinlainen rekisterinumero.

Talomme viereen Shinano-joen rantaan on karratty kolme kojua ja muovituoleja seka aurinkovarjoja. Kyseessa on syksyyn asti toimiva, nuorten juippien yllapitama kesakahvila, josta saa monenlaisia virvokkeita ja ruokaakin. Natilla ilmalla siella nayttaa istuvan salarymaneja puvuissaan oluella ja lapsiperheita jaatelolla. Taytynee testata tulevana viikonloppuna.