Hikoilua

Sadekausi on sittenkin saapunut. Ei mitään rankkasateita kuten Suomen kesässä, vaan lyhyen aikaa kestäviä pikkukuuroja ja hiljaista tihuutusta. Kun oven aukaisee, sisään läyhähtää lehmän hengityksen lämpöistä ilmaa. Mutta kaikkeen tottuu, eikä lämpötila ole kuitenkaan vielä noussut yli 30 asteeseen. Sekin aika tulee vielä kesän mittaan.

Kuluva viikko on kulunut pääsääntöisesti kahviaiheen ympärillä. Japanilaiset ovat todellista kahvikansaa, vaikka juovatkin kahvia vain reilun neljänneksen siitä, mitä suomalaiset (katso kahvinkulutustilasto Wikipediasta) Havaintoni mukaan kahviloita on täällä tiheämmässä kuin kotimaassa, ja kauppojen juomahyllyt täynnä erilaisia kylmiä kahvijuomatölkkejä ja -purkkeja. Niigatassa näyttää olevan monta käymisen arvoista kahvilaa, ja tietysti aion testata ne kaikki. Erityisesti täällä näytetään hallitsevan erilaiset suodatinmenetelmät, enkä oikeastaan erinomaista espressopohjaista juomaa olekaan vielä saanut.

Aiemassa postauksessani jo hehkutin paikallista UCC-kahvilaa. Pitihän sinne mennä uudestaan, nyt kamera mukana. Aika vaikuttava tuo kymmenen sifonin rivistö, ei mahtunut ihan kuvaan! Tällä kertaa tilasin Hawaiian Konaa kupillisen (hinta 550 jeniä, eli n. 5,10 euroa) eikä ollut ihan hintansa arvoista, valitettavasti. Sifonirivistöllä työskentelyä seurasi kuitenkin mielellään, ja ehkä ensi kerralla lopputuotekin osuu paremmin nappiin.

Kansainvälisiä ketjukahviloita Niigatassa on myös (tuo UCC on japanilainen ketju): tähän mennessä olen törmännyt Tully's- ja Starbucks-kahviloihin. Makeannälkään suosittelen Starbucksin Orange Mocha Frappuccinoa. On meinaan aikamoinen kaloripommi kermavaahtoineen ja appelsiinikastikkeineen, mutta mukavasti viilentää näillä keleillä.

Vielä yksi kahvijuttu tältä päivältä. Päätimme pistäytyä hikisen ostarikäynnin jälkeen Tullyn kahvilassa lähellä juna-asemaa. Juotuani ihan tyydyttävän jäämokan päätin vielä vilkaista myynnissä olevia papupusseja (irtokahvi muuten näyttää täällä olevan n. 50 euron kilohinnoissa). Siinä minuutin ajan pähkäiltyäni tarjoilijatyttö tarjosi minulle tuplaespresson. Sinänsä fiksu veto, pakkohan se sitten oli ostaa 100 grammmaa sumatralaista kahvia kotiin testattavaksi. Mutta eipä siinä vielä kaikki. Istuimme pöytään odottelemaan papujen jauhamista ja pakkaamista. Hetken päästä tarjoilijatyttö toi paperikassiin pakatun kahvipussukkamme sekä meille kummallekin mukilliset jääkahvia. Kyllä korkeat hinnat on helppo unohtaa, kun palvelu on tätä tasoa!

Jottein menisi ihan kahvilöpinäksi, niin kerronpa vielä käynnistämme paikallisessa Hakusan-puistossa. Kyseessä on muuten Japanin ensimmäinen julkinen kaupungin ylläpitämä puisto. Puiston viileissä varjoissa on oikein mukavaa istuskella ja ympäristö hyvinhoidettuine istutuksineen, vesistöineen ja temppeleineen on ilo silmälle. Nähtiin morsiusparikin vieraineen. Shintolaisuus on melko käytännönläheinen uskonto, siitä esimerkkinä pappi, joka kävi siunaamassa temppelin edustalla parkissa olleet autot. Ja tottahan toki lapsille ja lapsenmielisille oli pystytetty temppelin portin pieleen muistitaulu (oisko nuo laput rukouksia tms.), jota koristivat Hello Kitty -hahmot!