perjantai 20. elokuuta 2010

Kohta kotia kohti

Näinpä se sitten hujahti kolme kuukautta Japanissa. Ensi maanantaina rahtaamme laukkumme ja itsemme linja-autolla Tokion Ikebukuroon, josta siirrymme tiistaina lentokentälle. Jos kaikki menee aikataulujen mukaan, olemme jo saman päivän aikana Tampereella.

Pikkuisen kauhistuttaa, miten kaikki ympäri asuntoa levitetyt tavarat saadaan sullottua takaisin kahteen matkalaukkuun. Täältä ostetut tuomiset (pienet tuliaiset, muutama kirja, pari vaatekappaletta jne) eivät voi viedä niin paljon tilaa, kuin miltä tällä hetkellä näyttää...

Koska erilaisia listoja on aina kiva laatia ja lukea, niin tässäpä muutamia sekalaisia, kolmen kuukauden oleskelun aikana mieleen nousseita ajatuksia:

Japanista en jää kaipaamaan
-kuumuutta (tämä kesä on ollut historiallisen tukala)
-futonia
-ylipakattuja elintarvikkeita
-elintarvikkeiden hintatasoa
-avaruusajan wc-pönttöjä
-pullamaista leipää
-surkeita juustoja
-televisio-ohjelmia
-vanhoillisia sukupuolirooleja
-nuorisokulttuuria
-byrokratiaa
-pachinkoja (en ole edes käynyt sisällä, mutta ulkopuolellakin meteli on kammottava)

Japanista jään kaipaamaan
-asiakaspalvelun tasoa
-asiakaspalvelijoiden määrää (missä tahansa)
-siisteyttä
-edullisia ruokapaikkoja
-sushia (pienessä määrin myös sashimia)
-nuudeleita
-kahviloita
-käytöstapoja
-pyöräily
-ystävällisyyttä
-lukemiskulttuuria ja kirjakauppoja
-kierrätystä
-julkisen liikenteen sujuvuutta
-kuria, järjestystä ja turvallisuutta
-talkkaria
-mukavia kaupunkitapahtumia
-kansanperinteen näkymistä nykypäivässä
-hienoja vuoristomaisemia

Siivoamisen ja pakkaamisen lisäksi täytyy vielä nauttiskella viimeisistä päivistä täällä. Ja huomenna näyttäisikin tapahtumakesä saavan jatkoa, kun Niigatan olutfestivaali käynnistyy. Ehkäpä myös naapurin Sunset Cafe vetää meitä puoleensa, ainakin jos elävää musiikkia on illan hämyssä tarjolla.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Festivaalitunnelmaa ja matkailua

Reissaamisen jälkeen pääsimme seuraamaan monenmoista hulinaa kotikulmillamme Niigatassa. Viikonloppuna järjestetty Niigata-festivaali keräsi tuhansittain ihmisiä kaupungin keskustaan. Perjantaina kävimme seuraamassa pari tuntia kestänyttä Japanin suurinta kansantanssikulkuetta, joka valloitti useamman kilometrin pätkän keskikaupungin kaduista. Tanssijat olivat ihan tavallisia, eri yritysten työntekijöitä tai muita kaupunkilaisia, jotka olivat pukeutuneet ryhmänsä kanssa yhteneväisiin yukatoihin. Tanssi oli perin yksinkertainen, mutta aika näyttävä kuitenkin. Pari tuntia liikuntaa paksuhkossa yukatassa keskellä katua reilusti yli 30 asteen lämmössä lienee aika uuvuttavaa, vaikka välillä tanssijat kävivätkin nauttimassa huoltomiesten tarjoamia tee- ja olutvirvokkeita.

Lauantaina festivaali jatkui markkinameiningillä päivällä ja illan ulkoilmajazzkonsertilla. Hämärtyvässä mutta helteisessä illassa oli mukavaa kuunnella ihan mukiinmenevää soitantaa, nautiskella juomapisteen tarjonnasta ja seurata japanilaisten festivaalitunnelmointia. Sunnuntaina Bandain kansoittikin nuorempi väki, kun bussiaseman yläkerran lavalla meuhkasi useampi rokkibändi. Heavyorkesterin esiintyminen sai aikaan jopa riehakasta käytöstä lavan edustalla. Festivaalin huipennukseksi illalla ammuttiin Shinanojoen lähistöltä kahden tunnin ajan ilotulitteita. Väkimäärä joenrannoilla oli ihan valtava, mutta niin myös tapahtumaa valvoneiden poliisien määrä, joten ilta sujui aivan nätisti. Parhaat paikat rannoilta halunneet kaupunkilaiset olivat tulleet paikalle jo useita tunteja ennen tulitusta, me loput yritimme kurkkia näkymiä kauempaa kaduilta.

Maanantaina matkustimme pikakäynnille Sendaihin. Tuossa miljoonakaupungissa Tyynen valtameren rannalla asustaa myös tamperelaisia! Ja kylläpä olikin mukavaa jutustella kahvilasin ja leivoksen äärellä niitä näitä Japanin kummallisuuksista. Kiitos vaan Nipponissuelle ja kumpp. juttuseurasta! Tampereella on sitten minun vuoro tarjota kahvit ja kaakut.

Sendaihin en kerennyt yhden illan aikana paljon tutustua, mutta vilkkaalta ja kauniiltakin paikalta kaupunki näytti. Paikalliset isäntämme yliopistolta veivät meidät tiistaina lähistöllä sijaitsevaan Matsushiman kylään. Kylä sijaitsee lahden rannalla ja saaristoinen näkymä on niin hieno, että se on julistettu yhdeksi kauneimmista paikoista koko Japanissa. Turistikausi näytti olevan kuumimmillaan ja väkeä riitti temppeleissä ja ravintoloissa. Vierailtuamme zenbuddhalaisessa Zuigan-Ji –temppelissä söimme lounaaksi lehmän kieltä, joka Sendain alueella suurta herkkua. Hyvältä maistui, vaikka olikin pirun sitkeää.

Bussimatka takaisin Niigataan kesti pitkään ja oli hikinen. Täällä sitä kuitenkin taas ollaan, tosin ei enää pitkään. Vajaan kahden viikon päästä olemme jo Suomessa.

perjantai 6. elokuuta 2010

Reppureissaaja kotiutui

Niigatassa jälleen. Palasimme takaisin Tokio-Kioto-Osaka -reissultamme toissapäivänä, ja ihan kivaa on ollakin taas kotoisilla kulmilla.

Viikon aikana kerkesi saada vain pienen pintaraapaisun näistä kaupungeista, ja viikko kussakin paikassa olisi varmaankin ollut paikallaan. Meikäläisellähän on jonkin sortin ongelma matkustelussa, kun en osaa olla ollenkaan spontaani, vaan matkaoppaasta täytyy merkata ylös pakolliset nähtävyydet ja suunnitella päiväohjelmat kulkureitteineen. Matkakuvissakin olen aina kartta kädessä vakavalla ilmeellä. Onhan se nyt jonkun otettava matkanjohtajan rooli, muuten menee päättömäksi haahuiluksi ja kaikki pakolliset nähtävyydet jäävät näkemättä...

Alun perin oli tarkoituksena tehdä toiseksi viimeisenä reissupäivänä matka Hiroshimaan (Peace Memorial Parkiin tietysti), mutta aikataulu olisi ollut liian kireä, emmekä olisi kerenneet tutustua Osakaan juuri ollenkaan. Siispä tuo atomipommikaupunki jäi näkemättä. Työjuttujen takia vietimme muuten yhden päivän Kobessa, joka oli pikaisen kaupunkikierroksen perusteella aika hieno paikka Chinatowneineen.

Junapassilla matka eteni yhdessä suhauksessa kaupunkien välillä, ja Tokion sisälläkin juna osoittautui hyväksi menopeliksi. Muissa kaupungeissa metro kuljetti meitä nähtävyydestä toiseen. Hotellimme sijaitsivat hyvillä paikoilla ja olivat Suomen hintatasoon nähden edullisia sekä huippusiistejä. Tosin olen melko varma, että Tokiossa jalkoihini ilmestyneet punaiset paukamat olivat bed bugien (eli luteiden, yäk) puremia...

Katsastimme näissä kaupungeissa varmasti ihan samat nähtävyydet kuin jokainen Lonely Planetin matkaoppaaseen luottava turisti, joten matkaohjelmasta ei sen enempää. Kuvat kertonevat paremmin reissustamme:




Japanin tunnetuin koira, Hachikō, on saanut patsaankin Tokioon. Koiran tarina on perin liikuttava.




Harajukun hienosto-ostarista löytyi näin trendikkäästi nimetty kahvila.





Bakery Cafe 426:n barista pisti parastaan. Makukin oli kohdallaan.





Kioton Higashi Hongan-ji -temppeli, joka lienee yksi maailman suurimmista puurakennuksista





Aika nättiä maisemaa Kioton Imperial Palacen puistossa





Iso tipu tuijotti Koben lintutarhassa.





Hauska puoti Koben Chinatownissa