Juhannus

Viikko on ollut sään puolesta vaihteleva: suoraa auringonpaistetta päivällä ja kunnon sadetta yöllä. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen paita liimautuu selkään, mutta näköjään tähänkin tottuu, kun ei sille mitään voi kuitenkaan. Miten nuo paikalliset näyttävätkin niin freeseiltä?

Viikon puheenaihe Niigatassa on ollut vuodesta 1943 toimineen Daiwa-tavaratalon sulkeminen. Paikallisuutisissa näkyi useampikin itkevä asiakas kaupan viimeisen aukiolopäivän juhlallisuuksissa. Tavaratalo sijaitsi Furumachin alueeella, jonka vetovoimaisuuden säilyttämiseksi on nyt järjestetty mm. edullinen 100 jenin bussilinja. Kävin alkuviikosta toteamassa, että loppuunmyynti oli alennusprosenteiltaan aika surkea ja vaatevalikoima lähinnä vanhemmille rouville suunnattu.

Matkustin eilen ensimmäistä kertaa paikallisjunalla. Keskellä päivää en valitettavasti päässyt aistimaan äärimmillään täyden ruuhkajunan tunnelmaa, mutta muuten matka Niigatan keskustasta yliopistolle Uchinoon sujui mukavasti. Kukaan ei läpättänyt kännykkään (eikä täällä muutenkaan kukaan puhu julkisesti puhelimeensa), ja juna kulki tarkalleen aikataulussa. Sanotaankin, että Japanissa junat ovat niin täsmällisiä, että niiden mukaan voi vaikka tarkistaa kellonsa. Uchinossa ei sitten juuri olekaan mitään nähtävää turistille, mutta hyvä ruokapaikka löytyi ja karaokeakin olisi päässyt laulamaan vaaleanpunaiseen koppiin.

Kesäkuu on Japanissa hiljaiseloa kansanjuhlien osalta, niinpä mekin vietimme juhannusta matalalla profiililla. Ostimme sentään lähimarketista pottuja, makkaraa ja muutama virvoitusjuoma. Juhannusäiväksi naapurin Sunset Cafe oli kuitenkin järjestänyt meille ohjelmaa, ja jatsiduoa kuunnellessa olikin leppoisaa kiepaista pari drinkkiä hämärtyvässä illassa.

Hikoilua

Sadekausi on sittenkin saapunut. Ei mitään rankkasateita kuten Suomen kesässä, vaan lyhyen aikaa kestäviä pikkukuuroja ja hiljaista tihuutusta. Kun oven aukaisee, sisään läyhähtää lehmän hengityksen lämpöistä ilmaa. Mutta kaikkeen tottuu, eikä lämpötila ole kuitenkaan vielä noussut yli 30 asteeseen. Sekin aika tulee vielä kesän mittaan.

Kuluva viikko on kulunut pääsääntöisesti kahviaiheen ympärillä. Japanilaiset ovat todellista kahvikansaa, vaikka juovatkin kahvia vain reilun neljänneksen siitä, mitä suomalaiset (katso kahvinkulutustilasto Wikipediasta) Havaintoni mukaan kahviloita on täällä tiheämmässä kuin kotimaassa, ja kauppojen juomahyllyt täynnä erilaisia kylmiä kahvijuomatölkkejä ja -purkkeja. Niigatassa näyttää olevan monta käymisen arvoista kahvilaa, ja tietysti aion testata ne kaikki. Erityisesti täällä näytetään hallitsevan erilaiset suodatinmenetelmät, enkä oikeastaan erinomaista espressopohjaista juomaa olekaan vielä saanut.

Aiemassa postauksessani jo hehkutin paikallista UCC-kahvilaa. Pitihän sinne mennä uudestaan, nyt kamera mukana. Aika vaikuttava tuo kymmenen sifonin rivistö, ei mahtunut ihan kuvaan! Tällä kertaa tilasin Hawaiian Konaa kupillisen (hinta 550 jeniä, eli n. 5,10 euroa) eikä ollut ihan hintansa arvoista, valitettavasti. Sifonirivistöllä työskentelyä seurasi kuitenkin mielellään, ja ehkä ensi kerralla lopputuotekin osuu paremmin nappiin.

Kansainvälisiä ketjukahviloita Niigatassa on myös (tuo UCC on japanilainen ketju): tähän mennessä olen törmännyt Tully's- ja Starbucks-kahviloihin. Makeannälkään suosittelen Starbucksin Orange Mocha Frappuccinoa. On meinaan aikamoinen kaloripommi kermavaahtoineen ja appelsiinikastikkeineen, mutta mukavasti viilentää näillä keleillä.

Vielä yksi kahvijuttu tältä päivältä. Päätimme pistäytyä hikisen ostarikäynnin jälkeen Tullyn kahvilassa lähellä juna-asemaa. Juotuani ihan tyydyttävän jäämokan päätin vielä vilkaista myynnissä olevia papupusseja (irtokahvi muuten näyttää täällä olevan n. 50 euron kilohinnoissa). Siinä minuutin ajan pähkäiltyäni tarjoilijatyttö tarjosi minulle tuplaespresson. Sinänsä fiksu veto, pakkohan se sitten oli ostaa 100 grammmaa sumatralaista kahvia kotiin testattavaksi. Mutta eipä siinä vielä kaikki. Istuimme pöytään odottelemaan papujen jauhamista ja pakkaamista. Hetken päästä tarjoilijatyttö toi paperikassiin pakatun kahvipussukkamme sekä meille kummallekin mukilliset jääkahvia. Kyllä korkeat hinnat on helppo unohtaa, kun palvelu on tätä tasoa!

Jottein menisi ihan kahvilöpinäksi, niin kerronpa vielä käynnistämme paikallisessa Hakusan-puistossa. Kyseessä on muuten Japanin ensimmäinen julkinen kaupungin ylläpitämä puisto. Puiston viileissä varjoissa on oikein mukavaa istuskella ja ympäristö hyvinhoidettuine istutuksineen, vesistöineen ja temppeleineen on ilo silmälle. Nähtiin morsiusparikin vieraineen. Shintolaisuus on melko käytännönläheinen uskonto, siitä esimerkkinä pappi, joka kävi siunaamassa temppelin edustalla parkissa olleet autot. Ja tottahan toki lapsille ja lapsenmielisille oli pystytetty temppelin portin pieleen muistitaulu (oisko nuo laput rukouksia tms.), jota koristivat Hello Kitty -hahmot!

Kierrätystä

Ilmeisesti siellä Suomessa on ollut vähän kalsa kesäkuun alku. No, täällä sitä lämpöä riittää. Virallisesti sadekausi alkoi 8. kesäkuuta, mutta sen huomaa toistaiseksi vain tavaratalojen Rainy Season -alennusmyynneistä. Ensi viikolle on kuitenkin jo luvattu kevyitä sadekuuroja, ja nihkeän kosteaa täällä on nytkin. Paikalliset käyttävät muuten sateenvarjoja koko kesän, sen verran kovasti ja korkealta paistaa tuo aurinko.

Joku ihmetteli, miten saan päiväni kulumaan. Niigata on tosiaankin aika piskuinen kylä, vaikka väkimäärältään iso kaupunki onkin, eikä täällä ole Tokion kaltaista jatkuvaa vilskettä. Kaikille täkäläisille kotirouville yhteinen harrastus pitää minut kuitenkin kiireisenä: jätteiden lajittelu. Niigatan kaupungin jätehuolto on varmasti yksi maailman tehokkaimmista. Ja taatusti monimutkaisin (ks. kuva). Paikalliset asukasyhdistykset vastaavat taloyhtiöiden kierrätyksen järjestämisestä, ja meidänkin talossa roskapussiin merkitään asunnon numero, jotta väärin lajiteltu tai vääränä päivänä keräyspisteeseen laitettu jäte voidaan palauttaa takaisin syylliselle. Japanissa marketista kotiin kulkeutuvan pakkausjätteen määrä on isompi kuin Suomessa, mutta lajittelun vaivalloisuus panee tehokkaasti miettimään mitä ostoskoriinsa laittaa. Onneksi sentään löysin tuon 32-sivuisen jätteidenlajitteluoppaan (Trash sorting encyclopaedia) pienen etsimisen jälkeen englanninkielisenä!

Kielivaikeuksista huolimatta Niigatassa ei tarvitse tyhjin vatsoin kuljeskella. Joka kulmassa on pikkuruisia kohtuuhintaisia ruokapaikkoja. Kaikkia Japaniin matkaavia ilahduttavat ravintoloiden ikkunoissa esillä olevat muoviesimerkit ruokalajeista (viereisessä kuvassa mukana myös haarukka!). Helppo on siitä sitten painaa mieleensä hyvältä vaikuttavan annoksen kirjoitusasu, ja tilata sisällä se listalta. Onkohan tämä erityisesti japanilainen juttu, vai onko joku törmännyt samaan ilmiöön muualla? Missä on se tehdas, jossa kaikki nämä muoviruoat valmistetaan?

Rantsulla

Viikonloppuna näimme viimein Japaninmeren. Bandai-sillan kupeessa sijaitsevan huippuhotellin pihalta löysimme vuokrapyöräpisteen ja rekisteröityämme saimme avaimet käteen. Vuokraus maksaa 100 jeniä kolmelta tunnilta (noin 1 euron), ja pyörän voi jättää mihin tahansa useista pisteistä kaupungin alueella. Jotenkin muistelen, että samanlaista käytäntöä kokeiltiin jokunen vuosi sitten Tampereella. Pyörät tuhottiin samantien.

Meikäläisittäin juniorikokoa vastaavat mankelit olivat hieman kiikkeriä, polkea sai polvet koukussa ja kumit lussuna. Matka rannalle taittui kuitenkin muutamaman mutkan kautta ripeästi. Rantaviivaahan riittää loputtomasti, ja muutama hyvä hiekkarantakin löydettiin. Täkäläiset aikuiset eivät juuri paljasta pintaa näytä julkisesti, eikä rannallakaan kukaan esiintynyt bikineissä. Päinvastoin he pysyivät aurinkovarjojen ja isojen lierihattujen suojassa. Tämähän sopii minullekin, kun en taaskaan ehtinyt rantakuntoon.

Sunnuntaina löysin ehkäpä kaupungin parhaan kahvilan. Kyseessä on japanilainen kahvilaketju UCC, joka on keskittynyt tarjoamaan tuoretta syphoonilla (onko se sitten sifoni suomeksi?) valmistettua kahvia. Aika näyttävää oli baristan työskentely ja muunkin henkilökunnan palvelualttius taas ilahduttavaa. Jostain syystä en ole vielä kertaakaan saanut hyvää maitokahvia (cafe au lait, cappuccino, caffe latte) täällä, maito on aina ihan ylikuumaa ja juoman pinnalla inha kuori. UCCn houseblend oli kuitenkin huippuhyvää, toki 480 jenin kahvikupillisen pitääkin olla. Aion raportoida kyseisestä paikasta lisää, ja jos saan luvan, otan muutamia kuviakin tiskiltä.

Ruoka- ja pyorapuheita

Tammoistahan tama arki on nyt tupannut olemaan: kaveleskelya ja ihmettelemista pitkin Niigataa, ruokakauppoja ja ruuanlaittoa.　Elintarvikkeet lahimarketissamme ovat ehka hitusen kalliimpia kuin Suomessa. Erityisesti leipa on hinnakasta, samoin juustot ja muut maitotuotteet. Kasviksia ei myyda kiloittain, vaan kappaleittain, ja mika on kotona halpaa, on taalla kallista. Liha ja kala on suurinpiirtein saman hintaista kuin Suomessa, mutta tofu ihan naurettavan edullista. Tofulaatuja on kymmenia, ja aika hyvaa sapuskaa sainkin aikaiseksi toissapaivana.

Niigata on nainkin isoksi paikaksi aika kompaktin kokoinen, kaikki on kavelymatkan paassa. Jospa viikonloppuna tehtaisiin kuitenkin retki merenrannalle, venesatamaan tai muuhun mukavaan nahtavyyteen. Lahistoltamme pitaisi loytya kaupungin kunnostamia kaytettyja polkupyoria vuokrattavaksi edulliseen hintaan, mutta en ole viela loytanyt niita.

Polkupyora nayttaa olevan erittain suosittu kulkuvaline taalla. Toisin kuin Tampereella, taalla kapeallakin kevyenliikenteenvaylalla on merkityt pyorailykaistat. Olen ymmartanyt, etta pyoraily on muutenkin sallittua kaikkialla, missa sita ei ole erikseen liikennemerkilla kielletty. Ympari kaupunkia on isoja pyoraparkkeja, ja korttelipoliisit valvovat pysakointia tarkasti. Vaarin pysakoityyn pyoraan ilmestyy lappu, lieko sakko? Kaikissa pyorissa nayttaa myos olevan vihrea tarra, ehkapa jonkinlainen rekisterinumero.

Talomme viereen Shinano-joen rantaan on karratty kolme kojua ja muovituoleja seka aurinkovarjoja. Kyseessa on syksyyn asti toimiva, nuorten juippien yllapitama kesakahvila, josta saa monenlaisia virvokkeita ja ruokaakin. Natilla ilmalla siella nayttaa istuvan salarymaneja puvuissaan oluella ja lapsiperheita jaatelolla. Taytynee testata tulevana viikonloppuna.