Taloamme talkkaroi viehattava vanha herra (ei valitettavasti jaanyt nimi mieleen), jonka tehtaviin kuuluu kulunvalvonta ja yleinen jarjestyksenpito. Ylitsevuotava ystavallisyys lienee erityisesti vanhojen ihmisten selkarangassa, silla tervetuliaislahjamme aiheutti varsinaisen kilpakumartelun.
Englanniksi taalla on ihan turha yrittaa asioida, mutta hymyilemalla ja elekielella paasee aika pitkalle. Esimerkiksi rautatieaseman Tourist Information -pisteessa ei tietenkaan kukaan puhunut englantia, vaan ystavallinen kysymykseni aiheutti pienen paniikin. Ilmeisesti turisteja on niin vahan, ettei palveluja englanniksi juuri kysyta. Vastaani on tullut viiden paivan aikana kolme turistilta nayttavaa tyyppia, elakelaispariskunta ja yksi vihelteleva jenkki.
Ihan mukavasti on tama arki alkanut hahmottua. Ruokapaikkoja, kahviloita (mm. ranskalaistyylinen leivoskahvila, jossa ilokseni soitetaan hyvaa musiikkia), marketteja ja muita kauppoja loytyy ihan lahistolta, lisaksi asuinseutumme on oikein rauhallinen ja sijaitsee joen rannalla hienon Bandai-sillan korvalla. Internet-yhteytta ei asunnossa sitten ollutkaan, mutta onneksi loysin lahistolta kirjaston, jossa paasen verkkoon.Tanaan olisi tarkoitus kokkailla ensi kertaa kotona. Ravintoloissa syominen on taalla kohtuullisen hintaista, muttei kuitenkaan halpaa, joten on aika opetella kaasuhellan kayttamista.
2 kommenttia:
Englannin kanssa on varmasti ongelmia, mutta kannattaa apua tarvittaessa yrittää kysyä nuoremmilta ihmisiltä, he todennäköisesti jotain osaavat, koska englannin opiskelu on Japanissa kumminkin pakollista nykyään.
Suurin ongelma englanniksi kommunikoinnissa on nimenomaan keskustelu - ääntäminen ja kuunteleminen saattaa olla japanilaisille vaikeaa, sen lisäksi että he ovat yleensä äärimmäisen arkoja englannin puhumisessa ja ylipäänsä arkoja kommunikoimaan vierasmaalaisten eli gaijineiden kanssa. Vaikka puhuminen ei tuota tulosta, kannattaa kokeilla kirjoittamista - luetun ymmärtäminen ja kirjoittaminen saattaa olla hyvinkin hallussa vaikka puhumisesta ei mitään tulisikaan. -Anni P.
Juuri nain, eli itseni ikaiset ja sita vanhemmat japanilaiset eivat oikein uskalla puhua englantia. Auttaa paljon, jos kirjoittaa tai nayttaa kirjasta kyseisen sanan, tai kysyy kysymyksen, johon han voi vastata kylla/ei (hai/iie). Ei myoskaan kannata muodostaa kovin monimutkaisia lauseita brittiaksentilla (Is it possible to..., could you tell me please...) vaan ihan suoraan vaan nousevalla intonaatiolla (toilee?, intenetoo?)
Lähetä kommentti