Liukuhihnalla

Sadekausi on virallisesti ohi! Eipä näillä nurkilla paljoa vettä tullutkaan, mutta mukavampaa silti näin.

Perjantaina pääsimme viimeinkin testaamaan Niigatan rautatieaseman kaiten sushi –ravintolan, eli ruokapaikan, jossa annokset matkaavat keittiöstä ruokailijoiden eteen liukuhihnaa pitkin. Ravintolassa on on siis pitkä baaritiski, jonka ääreen asiakkaat istuvat ja poimivat ohitse kulkeutuvista ruoka-annoksista mieluiset. Ruokien (tässä tapauksessa sushin) hinnat erottaa lautasten kuvioinnista. Testaamassamme ravintolassa hintaluokkia oli viisi, 110 jenistä 540 jeniin. Lopuksi tarjoilija tulee laskemaan kunkin asiakkaan tyhjien lautasten määrän ja laskuttaa sen mukaan.

Ruoka oli todella maistuvaa ja annosten valkkaaminen oma ohjelmanumeronsa. Lautasia kertyi kohtuullinen pino, mutta hinta ei silti kohonnut korkeaksi. Voi olla, että tällä viikolla täytyy palata hihnalle.

Lauantaina matkasimme junalla rauhalliseen Yahikon kylään. Patikoimme lyhyehkön matkan temppelille, joka puistoalueineen oli oikein viehättävä ja suosittu turistinähtävyys. Temppelin takana nousee 638-metrinen Yahiko-vuori, jonka huipulle maisemia tiirailemaan siirryimme köysiratahissillä. Toki takaisin alaskin olisi päässyt samaa rataa pitkin, mutta ajattelin laskeutumisen olevan helppo nakki. Näin jälkiviisaana voin vinkata, että viidakkomaisiin olosuhteisiin ei kannata varustautua ohutpohjaisilla kangastennareilla ja käsilaukulla.

Sunnuntaina Niigatan keskustassa oli jos jonkinlaista konserttia ja toritapahtumaa. Starbucksin edessä esiintynyt pikkutyttöjen rumpuryhmä huipputaitava! Tytöt keräsivät rummutuksellaan rahaa hyväntekeväisyyteen.

Maanantaina Japanissa vietettiin Umi no hi –juhlapäivää eli meren päivää. Koko maassa oli siis yleinen vapaapäivä, joten poljimme tietysti vuokrapyörillä katsastamaan hiekkarannan tilanteen. Täyttä oli.