Kohta kotia kohti

Näinpä se sitten hujahti kolme kuukautta Japanissa. Ensi maanantaina rahtaamme laukkumme ja itsemme linja-autolla Tokion Ikebukuroon, josta siirrymme tiistaina lentokentälle. Jos kaikki menee aikataulujen mukaan, olemme jo saman päivän aikana Tampereella.

Pikkuisen kauhistuttaa, miten kaikki ympäri asuntoa levitetyt tavarat saadaan sullottua takaisin kahteen matkalaukkuun. Täältä ostetut tuomiset (pienet tuliaiset, muutama kirja, pari vaatekappaletta jne) eivät voi viedä niin paljon tilaa, kuin miltä tällä hetkellä näyttää...

Koska erilaisia listoja on aina kiva laatia ja lukea, niin tässäpä muutamia sekalaisia, kolmen kuukauden oleskelun aikana mieleen nousseita ajatuksia:

Japanista en jää kaipaamaan
-kuumuutta (tämä kesä on ollut historiallisen tukala)
-futonia
-ylipakattuja elintarvikkeita

-elintarvikkeiden hintatasoa

-avaruusajan wc-pönttöjä

-pullamaista leipää

-surkeita juustoja

-televisio-ohjelmia

-vanhoillisia sukupuolirooleja

-nuorisokulttuuria

-byrokratiaa

-pachinkoja (en ole edes käynyt sisällä, mutta ulkopuolellakin meteli on kammottava)

Japanista jään kaipaamaan

-asiakaspalvelun tasoa

-asiakaspalvelijoiden määrää (missä tahansa)

-siisteyttä

-edullisia ruokapaikkoja

-sushia (pienessä määrin myös sashimia)

-nuudeleita

-kahviloita

-käytöstapoja

-pyöräily

-ystävällisyyttä

-lukemiskulttuuria ja kirjakauppoja

-kierrätystä

-julkisen liikenteen sujuvuutta

-kuria, järjestystä ja turvallisuutta

-talkkaria

-mukavia kaupunkitapahtumia

-kansanperinteen näkymistä nykypäivässä

-hienoja vuoristomaisemia

Siivoamisen ja pakkaamisen lisäksi täytyy vielä nauttiskella viimeisistä päivistä täällä. Ja huomenna näyttäisikin tapahtumakesä saavan jatkoa, kun Niigatan olutfestivaali käynnistyy. Ehkäpä myös naapurin Sunset Cafe vetää meitä puoleensa, ainakin jos elävää musiikkia on illan hämyssä tarjolla.